Ei oikeastaan mitään uutta

Voi kun olisikin jotain jännää kirjoitettavaa. Mutta kun ei.

Viikko sitten lauantaina velipoika mennä pamautti naimisiin ja tarjosi vaimokkeensa kanssa herkkuja sen kunniaksi. Ruuat olivat hyviä ja hyvän tavan mukaisesti maistoin kaikkea - maltillisesti. Mutta nuoripari oli myös keksinyt ultimatehoukuttelevan idean: karkkibaarin. Lasipurkeissa oli tarjolla ääretön määrä suklaakonvehteja ja tikkareita. En voinut millään vastustaa kiusausta vaan vatsaani upposi karkki toisensa jälkeen. Nam nam! Onneksi en koe olevani "laihiksella", niin ajattelin, että nämä ovat tällaisia elämään kuuluvia tapahtumia - eivät jokapäiväisiä, joten miksen vetäisi sitten karkkia niin että napa ruskaa :D

Seuraavana päivänä kävimme kaverin pojan 3-vuotissynttäreillä, ja siellä oli edellisen päivän karkkiähkyn jälkeen helpompaa ottaa vain vähän kaikkia herkkuja.

Tiistaina ja keskiviikkona kävin molempina päivinä zumbassa, josta tiistain jumppa järjestettiin Utrassa asti - sinne on täältä meiltä kotoa ehkä kuutisen kilometriä. Poljin sen sitten pyörällä edestakaisin alku- ja jälkilämmöiksi. Se zumbatunti oli ihan mieletön - ohjaaja oli hirmuisen innoissaan zumbasta, joten "tanssin riemu" tarttui meihin muihinkin. Tykkäsin kovasti.

Vaaka on ollut minulle kaiken herkuttelun jälkeen armollinen pysyessään 70 kilossa. Täytyy olla iloinen, ettei paino tosiaan pompsahda ylöspäin.

Ostin TP:lle jemmaan sellaisia proteiinipatukoita. Ajattelin, että ne ovat säilyvä ja järkevämpi välipala kuin esim. suklaapatukat. Kovasti ne lupaavat paljon proteiinia ja vähän hiilihydraatteja melko pienellä kalorimäärällä. Noh, onneksi ne ovat vain hätätapauksia varten, joten tuskin rupean niitä ruuakseni vetelemään kuitenkaan.

Oon ollut myös reipas ja tehnyt vatsalihasliikkeitä joka toinen päivä kotona. Syytäkin on - makkarankuorijumppavaatteet eivät saa minua vain näyttämään makkaralta, vaan paljastavat ikävät mahaläskini. Tähän loppuun käy lainaus J:n suusta: "Ei, et ole lihava, olet vain pyöreämasuinen."