Oi onnea!

Huomasin tänään työpäivän aikana kokevani suuren onnellisuudenpuuskan. Ja tajusin sen johtuvan tästä laihdutusprojektista, jonka tunnen tällä hetkellä olevan onnistumisasteella. Ehkä nään jo sieluni silmin muuttuneen kehoni, johon toivottavasti olen tyytyväinen. Tai sitten olen onnellinen siitä, etteivät työvaatteet purista päällä. Tai siitä, että saan syödä - usein ja oikein.

Ennen kuvittelin, että laihduttaja saa syödä vain porkkanaa ja juoda vain vettä. Hieman karrikoitu esimerkki, mutta todellinen. Lisäksi mielessäni jyskyttävät muiden ihmisten onnistumistarinat: -10 kiloa kuukaudessa. En mie vaan sellaiseen pysty.

Ja miksi pystyisin, kun terveellinen painonpudotus on puoli kiloa viikossa. Tekee muuten vain vähän yli kaksi kiloa kuussa!

"Dieettiini" kuuluu 1500 kcal päivässä. Kuulostaa mielettömän vähältä, mutta on itse asiassa aika paljon ruokaa. Katsokaapas huvikseen, kuinka paljon kaloreita yksi pussillinen sipsejä tai karkkeja sisältää. Itsekin naureskelin ennen sille, että niissä oli laskettu aivan surkean pienen annoksen kalorimäärä siihen taulukkoon. Mutta aivan - jo sellainen hiiren annos sisältää paaaaaaljon kaloreita. Voitte varmaan arvata, että sipsit ja karkit eivät kuulu uuteen ruokavaliooni...

Tänään tein pitkästä aikaa taas liikuntaan liittyvän ostoksen - Cittarilla oli ulkoiluvaatteet jopa -40% ja mie löysin itselleni uudet ulkoiluhousut entisten kulahtaneiden (ja 8 vuotta vanhojen) tilalle.

Vesipullo ja personal trainer

Otin käyttöön ihanan vihreän Tupperwaren pullon, jospa vaikka se innostaisi juomaan enemmän vettä päivän aikana. Kaikilla konsteilla sitä pitää itseään huijatakin :D

Vähän isompi aspekti tässä laihdutusurakassa on personal trainerin mukaantulo kuvioihin. Sattuipa niin sopivasti, että eräs kaverini on opiskelemassa ko. ammattiin ja hän tarvitsi koeasiakkaan. Minä intopinkeänä ilmoittauduin halukkaaksi ja näin sitä mennään!

Vähän alustavaa ohjelmaa käytiin jo aiemmin läpi, mutta flunssa vaivasi viime viikon, joten en päässyt "harjoittelemaan" vielä. Nyt oon täyttänyt kaks päivää ruokapäiväkirjaa, mikä on melko työlästä, ja tänään tehtiin kuntotesti. Illalla ilmeisesti saan tarkasti kalkuloitua tietoa kunnostani ja loppuviikosta tehdään ravintotreffit.

Nyt oon taas päässy kartalle tässä painonpunotushommelissa, kun loppui tuo sijaisuus ja on ollu enemmän aikaa miettiä, mitä tekee. Karkkia tekee ihan järkyttävästi mieli, samoin muita herkkuja, voi hitsi! Liikuntaa oon pyrkiny taas lisäämään, saas nähdä, loppuuko innostus jossain vaiheessa...

Koska mahan seutu on ilkein paikka kaikista, aion keskittää voimiani siihen. Eli vatsalihasharjoituksia joka toinen päivä, niin eiköhän tääkin mursu oo rantakunnossa sitten syyskuun rantalomailua varten ;)

Siinäpä vertailun vuoksi ennen-kuva: Tiina 26 v. 165 cm ja 68 kg = BMI 25