Ei oikeastaan mitään uutta

Voi kun olisikin jotain jännää kirjoitettavaa. Mutta kun ei.

Viikko sitten lauantaina velipoika mennä pamautti naimisiin ja tarjosi vaimokkeensa kanssa herkkuja sen kunniaksi. Ruuat olivat hyviä ja hyvän tavan mukaisesti maistoin kaikkea - maltillisesti. Mutta nuoripari oli myös keksinyt ultimatehoukuttelevan idean: karkkibaarin. Lasipurkeissa oli tarjolla ääretön määrä suklaakonvehteja ja tikkareita. En voinut millään vastustaa kiusausta vaan vatsaani upposi karkki toisensa jälkeen. Nam nam! Onneksi en koe olevani "laihiksella", niin ajattelin, että nämä ovat tällaisia elämään kuuluvia tapahtumia - eivät jokapäiväisiä, joten miksen vetäisi sitten karkkia niin että napa ruskaa :D

Seuraavana päivänä kävimme kaverin pojan 3-vuotissynttäreillä, ja siellä oli edellisen päivän karkkiähkyn jälkeen helpompaa ottaa vain vähän kaikkia herkkuja.

Tiistaina ja keskiviikkona kävin molempina päivinä zumbassa, josta tiistain jumppa järjestettiin Utrassa asti - sinne on täältä meiltä kotoa ehkä kuutisen kilometriä. Poljin sen sitten pyörällä edestakaisin alku- ja jälkilämmöiksi. Se zumbatunti oli ihan mieletön - ohjaaja oli hirmuisen innoissaan zumbasta, joten "tanssin riemu" tarttui meihin muihinkin. Tykkäsin kovasti.

Vaaka on ollut minulle kaiken herkuttelun jälkeen armollinen pysyessään 70 kilossa. Täytyy olla iloinen, ettei paino tosiaan pompsahda ylöspäin.

Ostin TP:lle jemmaan sellaisia proteiinipatukoita. Ajattelin, että ne ovat säilyvä ja järkevämpi välipala kuin esim. suklaapatukat. Kovasti ne lupaavat paljon proteiinia ja vähän hiilihydraatteja melko pienellä kalorimäärällä. Noh, onneksi ne ovat vain hätätapauksia varten, joten tuskin rupean niitä ruuakseni vetelemään kuitenkaan.

Oon ollut myös reipas ja tehnyt vatsalihasliikkeitä joka toinen päivä kotona. Syytäkin on - makkarankuorijumppavaatteet eivät saa minua vain näyttämään makkaralta, vaan paljastavat ikävät mahaläskini. Tähän loppuun käy lainaus J:n suusta: "Ei, et ole lihava, olet vain pyöreämasuinen."

Tasan seittemänkymmentä

TP:n epäluotettava vaaka antoi tänään kahdesti 70:n osuman, joten luotan siihen silti. Pitkään se taas jumikin 71:ssä, joten muutos oli odotettu ja mieleinen.

Oon kyllä herkutellu tän viikon aikana tosi paljon: lauantaina oli kaverin 30-vuotissynttärit ja siellä tuli syötyä kaikkee hyvää, Prismalla oli irtokarkit tarjouksessa ja niitähän piti saada, tiistaina tehtiin jämämaidosta pannaria, herkkuruokaakin on tehty pari kertaa peräkkäin ja työkaveri toi ulkomaanreissusta suklaata, niin sitä maistoin pari palaa.

Kävin maanantaina bodyaerobicissa, joka oli ihan hirveää. Sitä veti joku kuntoiluhullu nainen ja mie meinasin kuolla! Askelsarjat oli vaikeita ja kaikki tehtiin tosi kovalla temmolla. Huh haloo! Tiistain zumbakin oli karmiva kokemus ja saman setin olin sentään vetäny jo kerran. Näytän vieläki ihan pelleltä zumbassa, kun meen väärään suuntaan väärillä liikkeillä.

Tänään, kilon tiputtamisen kunniaksi, kävin hölkkäämässä pitkästä aikaa. Noljakan mäkiset maastot yrittivät viedä minusta voiton, mutta minä tyttö vaan hölkkäsin koko matkan. Jeij!

Huomasin, että Intersportin alennusmyynnissä on huomenna halvennuksessa jumppatoppi ja -trikoot. Ainakin sellaisen topin haluan, saatan myös huimalla ja ostaa trikoot. Ja sitten näytän jumpassa ihan makkaralta.

StepAerobic - tykkäsin!

Antti sanoi, etten saa päivittää blogia kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa, joten tottelen Anttia. Siitä syystä viime kirjoituksesta on viikko aikaa!

Koska miun viikot on töiden puolesta todella repaleiset, joudun käymään satunnaisissa jumpissa - mitkä nyt sattuu kalenteriin sopimaan. Tämän päivän D-vuorosta sain puolet kipattua pois, joten ehdin juuri ja juuri täysillä polkien ja optimaalisen reittivalinnan turvin Mutalaan StepAerobiciin. Koskaan en ole sellaisessa käynyt, joten taas sain yhden uuden lajin repertuaariini. Perusliikkeet steppilaudalla olivat sopivan yksinkertaisia, vaikka osaa oppiessa menikin hetki. Minun onneni oli, että ohjaaja oli sijainen, joten hänellä oli ihan omat kuvionsa, joita muutkaan jumppaajat eivät vielä tunteneet. Tunti meni tosi nopsaan ja oli mielestäni temmoltaan sopiva, ehkä jopa vähän lepsu. Kuulinkin, kun kaksi tyttöä jutteli tunnin jälkeen, että olipas kiva, kun tää oli tällainen kevyt jumppa. Mutta kyllä miulle tuli hiki, joten asiansa ajoi :)

Tällä viikolla herkut ovat houkutelleet urakalla. Keskiviikkona söin sipsejä ja torstaina karkkia. Ja vieläkin vaan tekis lisää. Tyhmät herkut!

TP:n vaaka näyttää sitä 71 kiloa, vaikka yksi päivä yhden mittauksen ajan pompsahtikin takaisin 72:een. Se suretti kyllä, mutta toisaalta - onhan tuohon kevääseen vielä aikaa, enkä ainakaan vielä taho sellaiselle porkkanakuurille.

Oon taas vieny ja hakenu Panua hoitoon / hoidosta pyöräillen. Karsikkoon on kuitenki n. 2,5 km matkaa, niin se tekee päivässä 10 km pyöräilyä. Luulis senkin alkavan jo näkyä jossain pikkuhiljaa.

Iloinen kilosta :)

Nyt se lähti! Eka kilo! Hyvä minä!

Vaaka näytti siis eilen ja tänään 71 kg työvaatteet päällä. Täten virallisesti ilmoitan keventyneeni yhden kilogramman. Kuten J sanoi, sehän on yksi maitopurkki eli aika paljon.

Tätä saavutusta juhlimme tänään käymällä töitten välissä kävely- ja hölkkälenkillä.

Eilen kylläkin käytiin ulkona syömässä. Martinassa tilasin pestopossua ja jälkiruuaksi jonkun lakritsijäätelöjutun. Oli ihanaa, kun ravintolassa ruokavalintaani ei vaikuttanut se, minkä ruuan kanssa on parhaat perunat, vaan se, minkä kanssa on parhaat kasvikset :) Ja annoskokojen pienentämisen vaikutus näkyi ruokaillessa - en jaksanut syödä annostani kokonaan, vaan J söi puolet toisesta possupihvistä ja perunamuusi jäi suurimmaksi osaksi lautaselle. Sorruin Gloriassa sokerisiideriin, kun join Golden Cap Wicked -siiderin. Välillä pitää herkutella.

Tänään en jaksanut syödä kokonaan Rainbow'n Pork & Soy Wok -valmisruoka-annosta, vaan 1/3 jäi syömättä. Jännää.

Välillä positiivinen blogipäivitys, olkaa hyvät :D

Uusia lajeja ja varusteita

Jostainhan se ilo pitää repiä, kun paino ei lähde vieläkään laskusuuntaan. Olen nainen ja siten vähän turhamainen olento. Joten kävin perjantaina hakemassa vauhtia liikuntaharrastukselleni Sokoksen 3+1-päiviltä. Siellä olivat tarjouksessa Reebokin training-kengät, ja semmoiset tarttuivatkin minulle matkaan. Ne ovat tyylikkäät mustat ja violetit, eli kyllä nyt kelpaa jumppailla. Ovat ne hyvät jalassakin :) Entiset kenkäni olivat valehtelematta varmaankin vuosimallia -99, siltä ajalta, kun aloitin yläasteen. Käytiin ne äitin kanssa yhdessä ostamassa silloin. Että annoin luvan itselleni tehdä uudistuksen jumppakenkäosastolla. Nuo vanhat kengät (ehjät ja siistit vieläkin) aion lahjoittaa Konttiin tai Fidalle. Meneepähän hyvään tarkoitukseen.

Eilen oli yliopiston liikuntailtapäivä ja monista erilaisista liikuntamuodoista valitsin spinningin eli sisäpyöräilyn, jota sai kokeilla Kuntokeskus Kaislalla ilmaiseksi. Menin tunnille "hyvissä ajoin" eli 20 minuuttia ennen tunnin alkua. Kaikki paikat olivat kuulemma jo menneet heti, kun salin ovi aukaistiin puoli tuntia ennen h-hetkeä. Eipä siinä mitään, jäin sitten yli tunniksi odottamaan bodypump-tuntia. Ja hyvä niin, sillä senkin paikat menivät reilusti ennen jumpan alkua. Ikinä en ole pumpissa käynyt ja tuskin jatkossa käynkään. Vaikeaa oli kaikkien välineiden kanssa pelleily ja minä ensikertalaisena olin muutenkin ihan hukassa. Ylävartalon lihakset ovat nyt kyllä kipeät, että varmasti oli tehokasta!

Tänään uusia jumppavermeitä ja lajeja tulee myös, sillä aion mennä hankkimaan kunnolliset sportti-rintaliivit (Myyn Järistyksessä on sellaiset tarjouksessa, siksi tietenkin) sekä illalla kokeilla zumban jälkeen ekaa kertaa elämässäni pilatesta. Sinne onneksi Anna tulee mukaan, niin ei tartte yksin uunoilla.

Huomenna käyn taas TP:llä vaa'alla ja masennun 72:stani. Mutta sellaista elämä on!