72 kg, come on?!?

Miksi se ei tipu? Olenko liian kärsimätön?

Päätin, että alan elää semmoista elämää kuin haluan jatkossa aina elääkin - ei mitään kalorienlaskentaa ja kiljuvaa nälkää tai jatkuvaa itsensä rääkkäämistä urheilun parissa. Vaan tavallista ruokaa (nyt hieman hillitymmillä annoskoilla), pieniä herkutteluhetkiä (karkkipussia ei tartte syödä kokonaan kerralla) ja vähän lisää liikuntaa (ennen kaikki liikuntani oli pelkkää hyötyliikuntaa).

Mutta jos tällä tyylillä saan painoni vain pysymään paikallaan, niin voi voi. En tahdo nälkäkuurille ja himoliikkujaksi.

Toivoin hidasta mutta varmaa painon putoamista. Tämä on ainakin hidasta, varmasta en kyllä sitten tiedä :(

Ai niin, yksi repsahdus tuli maanantai-iltana, kun katsoimme elokuvaa. Hirveästi alkoi tehdä mieli karkkia ja niin sitä sitten syötiin - pari pussia kahteen pekkaan. Ei hyvä. Mutta hyvältä se maistui :D

Jos jotain positiivista pitää hakea, niin olo on kyllä kevyempi, vaikkei se vaa'alla näykään. Ja työvaatteet tuntuu kivemmilta päällä, mutta oiskohan se vaan jotain lumevaikutusta!

Työt häiritsevät liikkumista

Olinpas suunnitellut meneväni perjantaina Rantakylään reisi-vatsa-pakara-jumppaan. Sitten tuli puhelu työkaverilta, joka halusi minun tekevän hänen perjantain iltavuoronsa. Eipä siinä auttanut kuin suostua - reilu kollega kun olen. En sitten jumpannut vaan istuin TP:n kassassa illan.

Muutenkin nuo iltatyöt ovat myrkkyä jumppien suhteen. Maksimissaan kahtena iltana viikossa pääsen ohjattuun ryhmäliikuntaan, koska muina iltoina on töitä. Tosin onneksi maanantaille ei ole siunaantunut kuin pari vuoroa, joten silloin (esim. tänään) pääsen venyttelyyn ja kiinteytykseen.

Juttelin Marjan kanssa parisen viikkoa sitten aiheesta iltatyöt ja Joen VoLin jumpat. Hän oli myös samaa mieltä, että parhaat jumpat on juuri niinä iltoina, jolloin on töitä. Ja lisäksi - jos kykit kolmena iltana viikossa töissä, niin olisihan se mukava päästä edes joku ilta viettämään vapaa-aikaa muunkin kuin jumpan merkeissä. Mekin ollaan jo pitkään suunniteltu, että pitäis mennä käymään vaikka missä, mutta näinköhän taaskaan tällä viikolla onnistuu!

Ai niin, J lupasi minulle palkinnon, mikäli onnistun tuossa 63 kg tavoitteessani! Kun se kysyi, mitä haluan palkinnoksi, vastasin, että olkoon se minulle yllätys. Että saa opetella tuntemaan minua sen verran, että tietää, mistä tykkäisin :)

Olen alkuinnostuksissani mitannut joka päivä painoani TP:llä... 72 kilossa se jumii, joten ehkäpä pitäis pitää vähän pidempiä punnitusvälejä :D

Vedonlyönnistä potkua yritykseen

Jotta laihdutusprojektissani olisi vähän lisäkannustetta, osallistuin työkavereiden väliseen vedonlyöntiin: huhtikuun loppuun mennessä oma ilmoittama määrä pois massaa tai joutuu maksamaan vetoon osallistuneille 100 euroa.

Ihan en tuota 60 kg uskaltanut luvata, mutta 63 kg vois olla vaa'an lukema keväällä. Työpaikan vaaka näyttää yläkanttiin (ihan oikeasti), joten sillä mitattu eilinen tulos oli 72,5 kg. Lähes 10 kg siis pois - ja mielellään pysyvästi.

Blogille oli tullut kaksi seuraajaa, joten ihan senkin takia täytyy nyt tsemppailla. Koitan päivitellä tänne tasaisin väliajoin onnistumisia ja "repsahduksia" sekä kaikenlaisia tuntemuksiani matkan varrelta.

Tänään olisi kovasti mieliteko lähteä työvuoron jälkeen eli myöhään illalla vielä joko hölkkälenkille tai pyöräilemään. Toivottavasti ei sada vettä :)

Tavoite: 60 kg

Oon nyt innostunu niin kovasti tästä bloggaamisesta, kun sain gradunkin tämän avulla kirjoitettua, että pakko tehdä taas uusi :D

Tällä kertaa aiheena on tuo mahdottomuuksien mahdottomuus eli laihduttaminen. Miksi oi miksi tykkään niin paljon hyvästä ruuasta, karkista ja muista herkuista? Ilman niitä tämä projekti olisi helpompi tai sitten tätä ei edes tarvittaisi.

Noh, joka tapauksessa en ole tyytyväinen nykyiseen ulkomuotooni, joten olen päättänyt tehdä asialle jotain. Joka paikasta saa lukea, että pikalaihdutus ei ole avain onneen, mutta jospa se olisi edes hyvä startti.

Ensimmäisenä koitan karsia ruokavaliosta höttökalorit pois (tai ainakin vähentää) sekä lisätä liikunnan määrää. Liikuntahan on hyväksi keholle muutenkin, ei vain laihdutusmielessä.

Hommasin Joen VoLin kausikortin syksy-kevät, jolla pääsee rajattomasti kaikkiin jumppiin. Se maksoi minulle opiskelijalle (hih) 90 euroa, eli ei todellakaan paha! Olen käynyt kokeilemassa nyt zumbaa, bailatinoa, venyttelyä ja kiinteytystä.

Tämän päivän yhdistelmä - ihana sellainen - oli venyttely + kiinteytys. Venyttelyssä lihakset lämpesivät mukavasti ja tunti oli hyvin rauhallinen temmoltaan, jopa hemmottelua. Kiinteytys oli meikäläiselle blondille sopivan yksinkertaista askellusta ja lihaskuntotreeniä. Kyllä zumbat ja bailatinot jää tuon jälkeen ihan kakkoseksi. Nyt suihkun jälkeen on ihana olo ja odotan pääsyä sohvannurkkaan tapittamaan Salkkareita.

Ai niin. Jos tavoitepaino on 60 kg, niin mikä on sitten lähtöpaino? Rehellisyyden nimissä tähän kysymykseen vastaan: ennätyspaino mitattiin pari viikkoa sitten... 71,8 kg. K-a-m-a-l-a-a.