Olinpas suunnitellut meneväni perjantaina Rantakylään reisi-vatsa-pakara-jumppaan. Sitten tuli puhelu työkaverilta, joka halusi minun tekevän hänen perjantain iltavuoronsa. Eipä siinä auttanut kuin suostua - reilu kollega kun olen. En sitten jumpannut vaan istuin TP:n kassassa illan.
Muutenkin nuo iltatyöt ovat myrkkyä jumppien suhteen. Maksimissaan kahtena iltana viikossa pääsen ohjattuun ryhmäliikuntaan, koska muina iltoina on töitä. Tosin onneksi maanantaille ei ole siunaantunut kuin pari vuoroa, joten silloin (esim. tänään) pääsen venyttelyyn ja kiinteytykseen.
Juttelin Marjan kanssa parisen viikkoa sitten aiheesta iltatyöt ja Joen VoLin jumpat. Hän oli myös samaa mieltä, että parhaat jumpat on juuri niinä iltoina, jolloin on töitä. Ja lisäksi - jos kykit kolmena iltana viikossa töissä, niin olisihan se mukava päästä edes joku ilta viettämään vapaa-aikaa muunkin kuin jumpan merkeissä. Mekin ollaan jo pitkään suunniteltu, että pitäis mennä käymään vaikka missä, mutta näinköhän taaskaan tällä viikolla onnistuu!
Ai niin, J lupasi minulle palkinnon, mikäli onnistun tuossa 63 kg tavoitteessani! Kun se kysyi, mitä haluan palkinnoksi, vastasin, että olkoon se minulle yllätys. Että saa opetella tuntemaan minua sen verran, että tietää, mistä tykkäisin :)
Olen alkuinnostuksissani mitannut joka päivä painoani TP:llä... 72 kilossa se jumii, joten ehkäpä pitäis pitää vähän pidempiä punnitusvälejä :D
Työt nyt häiritsevät aina elämää. Miullakin ne estää toisinaan harrastukset ja sehän jurppii :D
ReplyDeleteMutta koitahan löytää aina joku rako, jos ei vaikka ryhmäliikuntaan, niin johonkin omaan sessioon :)
Tykkäisin kovasti käydä noissa ryhmiksissä, kun siellä muiden tsemppaaminen saa miut tekemään "paremmin".
Delete