Ajattelin ennen, että sykemittarit ovat turhanpäiväistä hömppää, niin kuin moni muukin lisäapuvälineturhuus.
Sain kuitenkin personal traineriltani aina mittarin lainaan yhteisille harjoitussessioillemme ja ihastuin - tuommoisen minäkin haluan!
Ensimmäinen silmiini sattunut sykemittareita koskeva "artikkeli" oli Yhteishyvässä (vai Pirkassa?) ollut vertailu eri sykemittareiden välillä. En enää muista, kenelle Polar FT7:aa suositeltiin, mutta tunnistin itseni kuvailusta. Lisäksi rannevastaanottimen, "kellon", muoto ja värimaailma miellytti minua. Tutkin hieman muitakin vaihtoehtoja Polarilta, mutta päädyin aina takaisin FT7:aan.
Sitten alkoikin kuumeinen etsintä - mistä saan oman äfteeseiskan halvimmalla? Katsoin huutonetin ja torinkin, jos joku myisi omansa aivan uutena pilkkahintaan. No ei myynyt. Hintavertailusivusto näytti Sportian nettikaupan halvimmaksi vaihtoehdoksi. Tänään sitten lampsimme paikalliseen Sportiaan katsomaan, millä hinnalla Polar irtoaisi sieltä. Hintalapussa komeili 100 euroa, kun taas nettikaupasta olisin saanut saman vekottimen 89 eurolla postikuluineen. Kokeilin tietysti onneani (kauheaa myöntää tinkimisaddiktioni) ja kysyin, josko saisin paikallisesta liikkeestä FT7:n kotiin 90 eurolla. Ja sain. J sen maksoi, valmistujaislahjana.
Nyt sain pojan unille ja sykemittarin testailu alkakoon. "Lepo"syke näyttäisi olevan 80-90. Katsotaan, millaisia lukemia huominen kuntosalitreeni tuottaa!
No comments:
Post a Comment